SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA
Elikäs, tänään käytiin S:n kanssa katsomassa tuo Smurffit 2, kun totesin että perhana, se on täällä leffateatterissa enää tämän ja huomisen päivän ja huomenna en ole siihen aikaan maisemissa, joten tänäänhän sinne sitten oli lähdettävä. Kuitenkin, asiaan.
Smurffit 2 oli siis 3D leffa, suomidupein. Mielestäni ihan hyvin dupattu ja ensimmäiseen osaan verrattuna sekä paremmat dupit, että paremmat äänet. Tarina oli hauska ja smurffimaisen sympaattinen, jossa tietysti oli onnellinen loppu. Kaikki siis alkaa siitä, kun velhosta on tullut kuuluisa ja hän esiintyy Pariisissa. Smurffikylässä taas järjestellään Smurffiinalle yllätysjuhlia tämän syntymäpäivän johdosta ja kaikki ovat kovin poissaolevia Smurffiinaa kohtaan, kun tämä sattuu paikalle kesken järjestelyiden. Velho lähettää luomansa tuhmurin, Vexin nappaamaan Smurffiinan. Tämä onnistuu ja alkaa Smurffiinan pelastusoperaatio, joka kuljettaa (vahingossa) Suursmurffin, Kaunon, Ärjyn ja Tohelon keskelle Pariisia, pyytämään apua Patrickilta ja Graselta, jotka jo ensimmäisessä elokuvassa heitä auttoivat. Useiden kommelluksien kautta (mm. ankaksi muutettu isoisä ja pitkin katuja rullaava maailmanpyörä) elokuva saavuttaa onnellisen loppunsa. Mutta millaisen, katso itse (:
Mielestäni elokuva oli hauska, mukavaa katsottavaa, mutta silti opettavainen. Laulu soi vielä muutaman tunnin päästäkin päässä kun istuimme syömässä. Laalaalalallallaa.. Maailmanvalloitusta yrittävälle harvemmin käy hyvin (: Kukapa voisi olla pitämättä näistä pienistä, sinisistä ja mahdottoman sympaattisista ja rakkautta melkeinpä tihkuvista olennoista..
4/5 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti