Miksi minä haluan siilin?
Koska siilit ovat älyttömän suloisia olentoja, vaikka ovatkin piikikkäitä, niin silti ne ovat vain niin älyttömän suloisia (:
Mistä tämä innostus nyt yhtäkkiä pukkasi?
Siitä että keskiviikkona siinä alkuillasta kun käveltiin Miehekkeelle, tavattiin erään kesämökin pihassa siili, eikä mikään aikuinen kaveri, vaan ihan sellainen pieni vaaaava, kuten minä asian ilmaisin. Mieheke huomautti, että eiköhän kyseinen kaveri sentään ole jo teini-ikään ehtinyt, mutta sehän ei minun awwwwwsitteluani vähentänyt ja erittäin pahasti sulaneena katselimme pikkuisen piikkikaverimme tekemisiä ainakin puolen tunnin ajan. Pikkuinen kiinnostui kovasti muovikassistamme, jossa oli viinirypäleitä ja nappasikin siitä kiinni. Ikäväkseen kaverilla ei ollut hampaita (ainakaan tarpeeksi isoja) jotta kassi olisi mitenkään vahingoittunut, joten viinirypäleiden omatoiminen hankinta jäi toistaiseksi. Me sitten vähän päätimme kaveria jelppiä ja kuorimme yhden viinirypäleen, halkaisimme sen ja laitoimme pikkuisen nenän eteen. Kyllä hän maistoi, mutta päättelimme että tuo vihreä ulkomaanelävä oli liian kirpeää pikkuiselle perisuomalaiselle piikkipallolle. Vasta matkaa jatkettuamme tuli mieleen, että olisihan mulla laukussa ollut mustikoitakin.. Ja nyt pyhitänkin lopun postauksen suloiselle piikkipallolle, nauttikaa! (: Ja klikkaamalla isommaks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti